Rakastan vierasta. Viides romaanini ilmestyy maaliskuussa.
Marko Gustafsson haastatteli YLE:ssä
„Wienissä asuvalla Satu Taskisella on aina kyniä ja lehtiö mukanaan. ‚Kirjoittaminen on minulle äärimmäisen tärkeää. Mutta sanojen täytyy olla myös merkityksellisiä. Muuten niillä ei ole oikeutta olla olemassa‘, Satu painottaa. Hän ei päästä itseään helpolla ja se näkyy riisutun tekstin syvässä oivaltavuudessa.“
Lesung mit Eva Schörkhuber im Café Else am 5.11. um 19:00 Uhr
Stephan Sperlich begleitet uns mit Cello! Wir alle drei freuen uns sehr auf Euch.
Er war die ganze Zeit da, wir haben ihn nur nicht wahrgenommen: der Tod.
Almut und ich: 13.8.2023 im Kongresspark, Wien
Hier alle Infos. Es ist eine Veranstaltung bei Kultursommer Wien 2023.
Unser Beitrag unter dem Motto „Europa blickt auf Wien…“
Almut ja minä luemme yhteisessä illassa Kongressparkissa. Tervetuloa! Tuon linkin takaa löytyvät kaikki tiedot, ja myös kaikki muut tapahtumat, joita Kultursommer Wien tarjoaa!
„Kevään iloja: Satu Taskisen uusi romaani“
Maisku Myllymäki Instassa Luomistyöstä mm. näin: „Se on kieltä, joka on proosaa joka on runoa.“ — „Aivan kuin olisi hieman lähempänä elämää.“
Omppu Martinin kirjoitus Luomistyöstä
Lisää kiitoksia siis Luomistyön lukemisesta! Tämä oli tosi kiva saada. Omppu Martin kirjoittaa esim: „Vaan mitä tapahtuu siinä kohdassa kun valo ja pimeys vaihtavat paikkaa?“ Juttu on Instassa. Hänen bloginsa nimi on Reader, why did I marry him?
„Luomistyö kulkee poikkeuksellisia reittejä“
Näin lukee Suomen Kuvalehden jutussa Luomistyöstä. Tommi Melender luki kirjani ja kirjoitti siitä.
LUOMISTYÖ
Kesken ystäväpariskuntien iloisen yhteiselon saapuu viesti, joka romuttaa kaiken, mitä nainen oli ajatellut elämästään. Hän pakenee tilannetta kellariin ja jää sinne lukkojen taakse. Käynnistyy sisäinen keskustelu, jossa on käytävä läpi isoja kysymyksiä: Millainen olento ihminen on? Toisille ja itselleen? Miten rakentaa hajonnut uudelleen? Mitä kohti kulkea?
Satu Taskisen romaani on lähikuva trauman repimän ihmisen sisimmästä. Se kuvaa hidasta liikettä ulos tilanteesta, jossa on vain kysymyksiä. Merkityksen kadotessa on tehtävä loogisia kuperkeikkoja, kokeiltava erilaisia olomuotoja, ylitettävä rajoja. Teos koettelee myös romaanin muotoa ja sommittelee vaihtoehtoisia järjestyksiä aristoteeliselle rakenteelle.
”Ihmisen rakkaus ei ole puhdasta, vaan vajavaista. Se on silti ihan hyvää rakkautta.”
Romaani: Alain Mabanckou: Kuppinurin
Kirjoitin Alain Mabanckoun romaanista Kuppinurin Kiiltomatoon.
Suositus juuri nyt: Tokens for Climate Care -näyttely 20.10. – 22.11.2021 Wienin Taideteollisessa museossa
Wienin MAKissa eli Taideteollisessa museossa avautui 20.10.2021 ilmaston muutos -aiheinen näyttely Tokens for Climate Care.
Näyttely kokoaa taidetta, tiedettä, filosofiaa ja suunnittelua. Idea on tehdä käsitettäväksi, kuinka tuotesuunnittelu voi vaikuttaa ihmisten toimiin ja maailmankuvaan.
Niinpä niin! Tähän kannattaisi todellakin kiinnittää enemmän huomiota!
MAKin näyttely sisältää arjen vertailua ennen ja nyt. Vitriiniin on koottu vempeleet ja kojeet, jotka sisältyvät nyt yhteen ainoaan litteään taskukoneeseen eli puhelimeen.
Tässä kohdin mieleen hiipi kaihoisia muistoja c-kasetti-walkmanista ja ensimmäisestä puhelinvastaajasta. Sen sijaan raskasta kirjoituskonetta en arkeeni työkaluna kaipaa, vaikka sellainen esineenä kaunis onkin.
Minimalistinen ja äärimmäisen käytännöllinen pieni keittiö vuosikymmenien takaa vertautuu luonnon suojelemisen näkökulman nykytrendiin tilan ja energian säästöstä asumisessa. (Vaihdan vuoteeni heti ruokapöydän ja sängyn yhdistelmään, jos löydän toimivan ja kukkarolle sopivan tuotteen.)
Seinälle on koottu manifesteja ilmaston hoidon näkökulmasta tyyliin uudet 10 käskyä. Suomesta oli mukana Tea Mäkipää.
Koululaisten työstämät osiot liikuttavat viisaudessaan, suoruudessaan ja vilpittömyydessään. Niin kuin minulle aina käy, kun lapset tulevat puheeksi tulevaisuutta kaavailtaessa.
Tietoa uudenlaisista materiaaleista ja vaihtoehtoisista toimintatavoista näyttelyssä tarjotaan runsaasti. Osa niistä on jo tuttuja, kuten kahvin poroista valmistetut astiat. Mutta jotkut olivat minulle uusia, kuten virtsan ureasta bakteerien avulla tehdyt rakennustiilet. Verestä valmistetut kuidut ja niistä ommellut vaatteet vieraannuttivat ja ällöttivät, vaikka olivatkin visuaalisesti kauniita.
Näyttely on hyvä.
Sen alussa ei kannata juuttua sisäänkäynnin ns. interaktiiviseen osioon eli oman tokenin „luomiseen“ alussa. Idea on kulunut. Se ei ainakaan omalla kännykälläni myöskään toiminut eikä aulassa istuva vahtimestari osannut käyttää ohjelmaa saati ollut kovin kiinnostunut asiasta.
Mutta kun tuosta on päästy eteenpäin varsinaiseen näyttelyyn, on ilahduttavaa saada kokea asiallisuudessaan ja pienieleisyydessään vaikuttava yhdistelmä ahdistavasta asiasta ja sen hoitamiseen tarvittavista mielikuvitusta avaavista näkökulmista.
Käy taas hieman selvemmäksi, että toimien ja muutosten hitaus on psykologista ja tunteellista perää.
Tukoksia, joita ei voi tieteellä eikä järjellä mitenkään puoltaa näyttely saa hienosti liikkeelle. Luovuudella ei ole rajoja.
Näyttely on nähtävissä 22.11. asti.
MAK on ajankohtainen (aina) muutenkin. Se on hieno museo, joka yhdistää taiteen, historian, arjen ulottuvuuksia. Tuotesuunnitteluun liittyy paljon oivalluksia, uutta, uteliaisuutta ja kuvittelua, huumoria, esteettistä iloa ja mukavaa hämmästelyä.
Vaihtuvien näyttelyjen ja keskustelevan ohjelman ohella MAK tarjoaa pysyviä saleja kuuluisasta Wienin1900-luvun alun designista Helmut Langin valokuviin, maailmanlaajuisesti erityisen hienoon mattokokoelmaan ja Aasian taidehistoriaan.