Romaanissani Lapset opettaja Navid tunnistaa olennaisen: aikuisten on jossain vaiheessa, pian, nyt, pystytt\u00e4v\u00e4 vastaamaan lasten kysymyksiin siit\u00e4, miten on mahdollista, ett\u00e4 maailman tila \u2013 mm. ilmasto \u2013 on p\u00e4\u00e4stetty niin huonoon jamaan.<\/p>\n
Navid tunnistaa olevansa 55-vuotias mies, joka parhaillaan on menett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kaiken: vaimon, lasten kunnioituksen, terveytens\u00e4, kotinsa, tasapainonsa. Silti h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 parhaansa antaakseen merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 vastausta. Se ei ole helppoa. H\u00e4n yritt\u00e4\u00e4. H\u00e4n ottaa tosissaan tytt\u00e4riens\u00e4 ja tytt\u00e4rentytt\u00e4rens\u00e4 vaatimuksen, joka sanotaan ihan kirjan alussa: kysy isois\u00e4lt\u00e4, isois\u00e4 selitt\u00e4\u00e4<\/em>.<\/p>\n Tulevana perjantaina koululaiset menev\u00e4t lakkoon ilmaston puolesta. He kysyv\u00e4t, tivaavat, rauhallisesti. Jos he eiv\u00e4t tekisi t\u00e4t\u00e4 kouluaikana, asiasta ei varmasti puhuttaisi niin paljon, p\u00e4\u00e4uutisissa asti. Niinp\u00e4: ei voi olla, ett\u00e4 eniten aikaa ja tilaa vie vastaus, joka koskee kysymyst\u00e4, onko t\u00e4m\u00e4 lakkoilu pinnaamista vai ei.<\/p>\n Aikuiset voisivat olla kiitollisia lapsille, jotka tivaavat, vaativat. Ja jotka ovat avoimia vastauksille.<\/p>\n Aikuisten pit\u00e4isi olla kiitollisia lapsilleen, jotka osoittavat suuntaa oleelliseen. Vastauksen pit\u00e4isi menn\u00e4 siihen suuntaan. Lasten kysymykset on otettava tosissaan. Lapset ovat meid\u00e4n tulevaisuutemme, ihan konkreettisesti.<\/p>\n Ihmettelen: miten aikuiset kehtaavat suhtautua niin alentuvasti lasten lakkoiluun? Aikuisten pit\u00e4isi ihan ensiksi pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi, ett\u00e4 lasten ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 puuttua t\u00e4llaisiin asioihin sen sijaan, ett\u00e4 he voisivat turvallisin mielin k\u00e4yd\u00e4 koulua. Sitten aikuisten pit\u00e4isi ryhty\u00e4 toimiin, asettaa lapset ja maailman tulevaisuus etusijalle. Aikuisten pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 nyt viel\u00e4 on aika, jolloin voi puhua. Jolloin tivaaminen ei viel\u00e4 ole taittunut turhautumiseksi, jonka lopussa aika monesti historiassa on ollut sota.<\/p>\n Navid tiet\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n. H\u00e4n ei kehtaa menn\u00e4 syntt\u00e4reille ennen kuin h\u00e4nell\u00e4 olisi vastaus valmiina. H\u00e4n ei p\u00e4\u00e4se perille ikin\u00e4. K\u00e4yk\u00f6 meille samoin? Toivottavasti ei. Toivottavasti toimiin ryhdyt\u00e4\u00e4n. Toivottavasti lapset otetaan tosissaan.<\/p>\n Romaanissa on onnellinen loppu, sill\u00e4 lapset ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t, ottavat asiat omiin k\u00e4siins\u00e4 ja tulevat is\u00e4ns\u00e4 luo, eiv\u00e4t j\u00e4t\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 yksin. Eiv\u00e4t taistele, vaan toimivat j\u00e4rkev\u00e4sti. Se on ihme. Lapset kykenev\u00e4t ihmeisiin. Ja: me kaikki olemme lapsia. Joskus olleet ja yh\u00e4 edelleen.<\/p>\n „Iloiset mainiot lapset, joiden mielikuvituksella ei ole mit\u00e4\u00e4n rajaa. Joiden silmist\u00e4 ja naurusta n\u00e4kyy: todellisuus on t\u00e4llainenkin. My\u00f6s n\u00e4in se on. My\u00f6s n\u00e4in min\u00e4 olen. Lapset tulivat. Antoivat siis anteeksi. Eiv\u00e4t koskaan olleet vihaisia, tai s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, siin\u00e4 mieless\u00e4 . Vaan toimivat rakkaudesta ehdoitta kuin jumalat.“ Lapset, s. 289.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Romaanissani Lapset opettaja Navid tunnistaa olennaisen: aikuisten on jossain vaiheessa, pian, nyt, pystytt\u00e4v\u00e4 vastaamaan lasten kysymyksiin siit\u00e4, miten on mahdollista, ett\u00e4 maailman tila \u2013 mm. ilmasto \u2013 on p\u00e4\u00e4stetty niin huonoon jamaan. Navid tunnistaa olevansa 55-vuotias mies, joka parhaillaan on menett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kaiken: vaimon, lasten kunnioituksen, terveytens\u00e4, kotinsa, tasapainonsa. Silti h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 parhaansa antaakseen merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 vastausta. … <\/p>\n