vain siksi, ett\u00e4 ihminen on olento, joka el\u00e4\u00e4 ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 maailmaa ajassa ja paikassa. H\u00e4n asuu kehossaan. Siksi h\u00e4n rakentaa kulttuuripiirej\u00e4 (joista pienin yksikk\u00f6 ehk\u00e4 on perhe?), kutsuu itse\u00e4\u00e4n ehk\u00e4 suomalaiseksi tai eurooppalaiseksi, kokee identiteettikriisej\u00e4, ei pid\u00e4 identiteettikriiseist\u00e4, pystytt\u00e4\u00e4 rajoja ja kaataa niit\u00e4, sen seurauksena puhuu kulttuurisesta omimisesta jne. Toisin sanoen, koettelee rajoja. Uhmaa ja pelk\u00e4\u00e4 niit\u00e4. Ei siin\u00e4 sen kummempaa.<\/p>\n
Siten jokainen romaanini ja kaikki muukin, mit\u00e4 kirjoitan, on tarkoitettu kuvaamaan ihmist\u00e4. Ei suomalaista tai it\u00e4valtalaista tai ket\u00e4\u00e4n muutakaan, vaan yleisesti olentoa nimelt\u00e4 ihminen. Dramaturgia kirjoituksiini koostuu perustunteista, joita on nelj\u00e4. Ja sitten kuitenkin tuo otsikko: jostain on aloitettava. Siksi romaani tapahtuu jossain tietyss\u00e4 paikassa ja ajassa. Ensin. Rakenne kirjoituksiini valikoituu jostain kaikkien kokemasta arkea rajaavasta mahdollisimman tavallisesta asiasta kuten yksi p\u00e4iv\u00e4 jossain paikassa. Esim. jokin perhejuhla jonkun kotona. Kertojan asenne on se n\u00e4k\u00f6kulma, josta ihmisille yhteisi\u00e4 kokemuksia tai tilanteita katsotaan. Se toisin sanoen kuvaa min\u00e4n jotain yht\u00e4 tietty\u00e4 mahdollista tapaa katsoa maailmaa ja itse\u00e4\u00e4n siin\u00e4. Ensin seist\u00e4\u00e4n jossain (joka paikka ja aika on tarkasti valittu kutakin teksti\u00e4 parhaiten palvelevaksi). Tarkoitus on sitten kussakin teoksessa sek\u00e4 perustella, kuvata ett\u00e4 sit\u00e4 kautta ylitt\u00e4\u00e4 nuo rajat. Se voi riitt\u00e4\u00e4 motivaatioksi ty\u00f6skennell\u00e4 teoksen parissa vaikka kolmekin vuotta.<\/p>\n
Romaanitrilogiani jokaisen osan min\u00e4kertoja edustaa erilaista min\u00e4n positiota. Kolme osaa yhdess\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t ns. Joharin ikkunan.<\/a>\u00a0Toki ne kaikki ovat Wieniin sijoittuvia yhdenp\u00e4iv\u00e4n perheromaaneja. My\u00f6s. Tuo kerrontatekninen valinta kuitenkin vasta on se seikka, joka sitoo ne trilogiaksi.<\/p>\n Kolmannessa romaanissani LAPSET<\/strong>\u00a0n\u00e4k\u00f6kulma on leimallisesti kaikkia ihmisi\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4. Siin\u00e4 toistuu ihan konkreettisesti lauseet: me kaikki tied\u00e4mme<\/em> ja kukaan meist\u00e4 ei tied\u00e4<\/em>. Kaikki ihmiset asettuvat yhteiseen asemaan. Halusivat tai eiv\u00e4t.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4<\/a> artikkelissa pohditaan samankaltaisia asioita mit\u00e4 tulee tekstien lukutapoihin. Aiheena ovat Elfriede Jelinekin n\u00e4ytelm\u00e4t, joista kirjoitetaan \u00a0silt\u00e4 kannalta, mit\u00e4 niill\u00e4 voisi olla antaa juuri tuon, ns. yleisp\u00e4tevyyden, kannalta. Ettei tyydytt\u00e4isi vain puhumaan siit\u00e4, mit\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin jossain muualla on. Vaan puhuttaisiin siit\u00e4, mit\u00e4 meill\u00e4 \/ meille tapahtuu. Juuri n\u00e4in. Ihminen on ihminen.<\/p>\n Rajojen pystytt\u00e4minen ei voi est\u00e4\u00e4 sit\u00e4 tosiasiaa, ett\u00e4 ihmisess\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n on asioita, joiden kanssa h\u00e4nen on vaikea el\u00e4\u00e4. Mutta rajojen pystytt\u00e4misen halussa tai niiden per\u00e4\u00e4n kysymisess\u00e4 n\u00e4kyy siin\u00e4kin jotain oleellista tavoista, miten ihminen yritt\u00e4\u00e4 selviyty\u00e4 maailmassa, joka ilman rajoja ja rakenteita on kaaos ja jossa kumminkin pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 eli pystytt\u00e4\u00e4 rajoja, sanoa joskus „ei“ ja joskus „kyll\u00e4“ ja joskus „ehk\u00e4“.<\/p>\n Ei kannattaisi niin paljon p\u00e4ivitell\u00e4, miten hirve\u00e4\u00e4 rajojen pystytt\u00e4misen halu on. Kannattaisi pyrki\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja olemaan kiinnostunut. Kysy\u00e4 miksi niin halutaan tehd\u00e4? Menn\u00e4 siis v\u00e4h\u00e4n syvemm\u00e4lle siihen, millaisia olentoja me ihmiset olemme. Uteliaisuus ja ymm\u00e4rt\u00e4minen eiv\u00e4t ole sama asia kuin hyv\u00e4ksyminen. Mutta ne ovat vastakohta rajojen pystytt\u00e4miselle. Enemm\u00e4n kuin rajojen pystytt\u00e4misen p\u00e4ivittely sit\u00e4 on.<\/p>\n P\u00e4invastoin. Rajojen pystytt\u00e4misen p\u00e4ivittely on rajojen pystytt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n Kannattaisi my\u00f6s verrata, millainen tunne tulee siit\u00e4, kun p\u00e4ivittelee ja toisaalta siit\u00e4, kun pyrkii ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n tai olemaan utelias. Milloin on helpompi hengitt\u00e4\u00e4? Milloin nousee verenpaine ja alkaa pelottaa? Milloin voi huokaista helpotuksesta, kun saa sanoa: selv\u00e4, ihmisen huoli ihmisest\u00e4 on tarpeellinen. Huoli universumista ei.<\/p>\n Takaisin otsikkoon: jostain on aloitettava, jotta tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 matka alkaa. Lippua ei voi ostaa vain „Pariisiin“. Pit\u00e4\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, milt\u00e4 asemalta juna l\u00e4htee.<\/p>\n