Why me?

Voiko kivusta puhua neutraalisti, tyynesti? Onko sitä mahdollista ajatella muuten kuin tulkitsemalla se tekniseksi ongelmaksi, jonka ratkaisu tähtää sen poistamiseen tai vähintään rajaamiseen oman kokemuspiirin ulkopuolelle? Kysyn, koska en näe muuta vaihtoehtoa kuin taaskin asettaa kipu heti alkuun, tekstin taustalle. Kipu, jonka näen ihmiseläimen syvimpänä motivaationa tehdä mitään, liikkumiseen tai pyrkimykseen jähmettyä paikoilleen. Mitä aivoille, keholle opetetaan kivusta? Miten ohjata elämää, johon aina sisältyy kipu, lohduttomuus, epätoivo? Tämä minua kiinnostaa, kun kirjoitan. Kun luen.

Essee tämän päivän kaunokirjallisuudesta ja romaanin minä-muodosta luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Why me? on ilmestynyt ensimmäisen kerran Suo, kuokka ja diversitetti -antologiassa, toim. Markku Eskelinen ja Leevi Lehto, ntamo 2018.

GRAND TOUR

Runoja Euroopan kielillä. Hieno teos. Suomesta mukana mm. Riina Katajavuori, Henriikka Tavi, Aki Salmela. Riina lukemassa Wienissä.

Poesie in Sprachen Europas. Ein schönes Buch! Aus Finnland u.a. Riina Katajavuori, auch als Gast in Wien. Und Aki Salmela, Henriikka Tavi, Saila Susiluoto, Pauliina Haasjoki.

Schaut auch hier rein: Festival Dichterloh.

„In Zeiten funktionaler und ideologischer Simplifizierung unterschiedlichster Lebensbereiche kann die Dichtkunst unser Bewusstsein wieder schärfen für die Möglichkeiten und die Kraft der Sprache.“

Ja, die Poesie tut gut.

Die SchülerInnen streiken fürs Klima. Danke!

Das Thema wäre in den Nachrichten nicht so präsent, würden die SchülerInnen dafür nicht die Schulzeit verwenden.

Es ist deshalb lächerlich zu sagen diese Demo gilt als Schwänzen. Es ist lächerlich, (fast nur) über das Schulschwänzen zu reden. Die Kinder sollten sich nicht mit dem Klimaschutz beschäftigen müssen. Wenn die Erwachsenen ihre Pflicht nicht tun, und die Kinder deshalb streiken, sollten die Erwachsenen sich zuerst bei den Kindern entschuldigen und dann sich selbst anschauen und etwas Gescheites tun. Die Kinder können nur um die Zukunft bitten. Die Erwachsenen haben die Macht, ihnen die Zukunft zu geben. Die Erwachsenen sollen die SchülerInnen ernst nehmen. Und antworten, wenn die Kinder fragen.

„Die Herausforderung bestand auch darin, dass Marthas Antwort auf Beckys Fragen ausnahmslos lautete: Frag Großvater, er sagt es dir. Großvater erklärt.“ Kinder, S. 13.